Kesäkauden satoa maistelemaan
Pyhäselän Oma Osuuskunnan isot päätökset on tehty ja uuden osuuskunnan toimintaa ylösajettu. Näistä asioista on jo aiemmin kerrottu. Osuuskuntamme tulee saamaan lähiaikoina lisää pöhinää toimintaansa, niistä asioista tiedotellaan hieman myöhemmin. Niinpä ajattelin kirjoittaa pari riviä kesäisiä mietelmiä. (Kesäähän ON vielä jäljellä, laulaa Mamba.)
Istuinpa yhtenä elokuisena iltana saunomisen välitauolla takaterassille vilvoittelemaan. Vaimo oli käynyt metsässä tekemässä empiiristä tutkimusta, ovatko puolukat jo kypsiä. Todisteena pöydällä oli jokunen litra puolukoita. Eivät vielä kunnolla kypsiä, mutta punaposkia kumminkin.
Hörppäsin kulauksen mallasjuomaa. En ole erityisemmin oluen ystävä, mutta saunan kanssa tölkki tai kaksi on sopiva nautinto. Kohdistin silmäni basilikaan. Meillä on nimittäin terassipöydällä ruukku, jossa kasvaa erilaisia yrttejä, basilikaa, timjamia ja minttua ainakin. Sain kohtuullisen pähkähullun idean. Miltähän maistuisi, jos käärisi puolukan basilikan lehteen?
Sehän selvisi kokeilemalla. Istuin siinä elokuisessa illassa hieman höyryten, ja käärin puolukoita basilikan lehteen. Laitoin väliin vähän myös timjamia. Jo vain oli mielenkiintoinen makuelämys, varsinkin kun sen huuhteli oluella. En arvaa suositella tuota reseptiä kenellekään, eikä sillä kokkikilpailuissakaan pärjättäisi.
Puolukkabasilikaa järsiessä alkoi tehdä mieli grillimakkaraa, kaasugrilli kun on siinä vieressä. Sillä kertaa pystyin vastustamaan himoani, mutta totuuden nimessä on tunnustettava, että ylen monta kertaa olen makkaranhimolle tänäkin kesänä antanut periksi. Puolustukseksi on mainittava, että melkoisen määrän olen makkaran kyytipojaksi käynyt kasvimaalta salaattia. Rukolan makuun olen erityisesti mieltynyt.
Kaikilla asioilla näyttää olevan vähintään kaksi puolta. Jokainen meistä on havainnut, kuinka herkässä sadekuurot ovat olleet tänä kesänä. Auringonpalvojat ja vaikkapa kattoremontin tekijät kiroavat, sienten ystävät kiittävät. Kantarelleja, tatteja ja haaparouskuja ovat pakastimet pullollaan useammassakin taloudessa. Pientä sisukkuuttahan se kansalaisilta vaatii mennä metsään itikoiden, tai hirvikärpästen syötäväksi, mutta toisaalta: Kunnon marja- tai sienisaalis saa unohtamaan koetut kärsimykset.
Itse huomaan olevani hyötyliikunnan ystävä. Ei minua varmaan muuten metsään saisi, jollei tarpomista palkittaisi marja- tai sienisaaliilla. Minua kiehtoo myös esimerkiksi polttopuiden tekeminen. Puita tehdessä ja pinotessa voi sopivasti ajatella niin isoja kuin pieniäkin asioita. Vaikkapa osuuskuntamme roolia Joensuun seudun ihmisten elämässä. Tai sitten Syyrian sodan osapuolten toivotonta tilannetta. Tai vaikkapa sitä, että miltähän se maistuisi, jos kävisi kasvimaalta porkkanan ja käärisi sen pekoniin?
Maukasta alkusyksyä osuuskuntamme jäsenille… ja kaikille muillekin.
Tapio Laakkonen
hallintoneuvoston puheenjohtaja
